Helsingin sanomien uutisessa (15.10.2017), ”Monet vaatealan yritykset syyllistyvät viherpesuun, sanoo suomalaisprofessori – Tanskan TV2: H&M polttaa 12 000 kiloa käyttökelpoisia vaatteita vuodessa, vaikka yritys vannoo kierrätyksen nimeen”, pureudutaan vaatealan yritysten vaatehävikkiin ja sen käsittelemiseen. Huolestuttavat mittaukset osoittavat useiden vaatejättien tuottavan kymmeniä tuhansia ylimääräisiä tekstiilikiloja, jotka päätyvät vaatekaappien sijaan tekstiilinpolttolaitoksille.

Faktahan on että taskut eivät aina pysy talouskasvun perässä, mutta kysyntäarvioiden mennessä päin mäntyä, ei hävikkiä tulisi suunnata samaan suuntaan. Omaan korvaan vaatteiden polttohävitys kuulostaakin hyvin kyseenalaiselta. Käyttökelpoisten vaatteiden polttaminen on jo niistä syntyvien päästöjen vuoksi törkeää. On myös perusteltua peräänkuuluttaa materiaalikierrätyksen ja hyväntekeväisyyden perään. Onko tosiaan niin, että raha kummittelee päätösten taustalla myös silloin kun puhutaan suhteutettuna hyvin pienistä summista? On vaikea kuvitella yrityksen oikeasti kärsivän järkevästä hyväntekeväisyydestä.

Vaikka yritysten hävikki on talouden nimissä väistämätöntä, tulisi sen käsittelyä tarkastella myös muualta kuin bisneksen näkökulmasta. Halvin tai tuottavin vaihtoehto ei tässäkään tapauksessa ole se paras. Nykyinen toimintamalli, yritysten väitteistä huolimatta, haisee kaikelta muulta kuin kierrätykseltä.